Ikävä

Ikävä on hämärän sukulainen.

Sillä on usein kyynel poskella.

Se katsoo aina jonnekin kauas.

Se ei kuuntele, niin kuin odotus.

Tuntuu puristusta rinnassa.

Ikävä ahdistaa vain yksinäistä ihmistä,

joukossa se piiloutuu.

Se ei naura koskaan.

Mutta on nähty sen joskus hymyilevän.

Se vieroo valoa.

Kirkkaana päivänä se painuu varjoon.

Se huokaa usein

ja seisoo myöhään ikkunassa.

                 Einari Vuorela