Minä pilvilinnaani rakentelin
haaveiden havumaille,
kadehdin,
toisia katselin
jäin itse paljosta vaille.
Kunnes huomasin varpuset
kauralyhteeni päällä,
toiset nokki ja tappeli
ja huusivat täällä, täällä.
Kaksi pikkuista varpusta
lyhteen alla tyynenä vuotti,
ja jokainen jyvän nokkija
ihan huomaamatta ne ruokki.
Niimpä ne pienet odottajat
jo pian tuli kylläisiksi,
mutta toiset vain nokki ja tappeli
ja tulivat entistä nälkäisemmiksi.
Ja minä pilvilinnani romutin
nyt odotan vain minäkin,
hiljaa kokoilen tippuvat jyvät,
aivan yllättäin minä huomasin
että, näin tosiaan, on hyvä.
(E.S)
Kommentit