Minä pilvilinnaani rakentelin

haaveiden havumaille,

kadehdin,

toisia katselin

jäin itse paljosta vaille.

Kunnes huomasin varpuset

kauralyhteeni päällä,

toiset nokki ja tappeli

ja huusivat täällä, täällä.

Kaksi pikkuista varpusta

lyhteen alla tyynenä vuotti,

ja jokainen jyvän nokkija

ihan huomaamatta ne ruokki.

Niimpä ne pienet odottajat

jo pian tuli kylläisiksi,

mutta toiset vain nokki ja tappeli

ja tulivat entistä nälkäisemmiksi.

Ja minä pilvilinnani romutin

nyt odotan vain minäkin,

hiljaa kokoilen tippuvat jyvät,

aivan yllättäin minä huomasin

että, näin tosiaan, on hyvä.

(E.S)