Kesäseuroissa

Saan istua seurapenkkiin

kuulijan paikalle,

Marian osaan.

Keskellä rakkaiden matkaystävien,

kotisiionin.

Yritän taivuttaa mieltäni sanankuuloon,

on niin paljon epäilyksiä,

ahdistusta, turmelusta.

Pyytelen Taivaan Isältä

anna minulle jotain näistä seuroista,

sitä tärkeintä,

edes yksi armonpisara kohdalleni.

Koitan keskittyä kuuntelemaan,

ajatukset karkaavat,

nukuttaa.

Taivaan Isä avaa sanaansa puhujaveljille.

Kuulen..

Taivaan tavara,

armo avara.

Sitä riittää, armoevankeliumia

ja se yltää toiselle rannalle,

kunnianrannalle,

Taivaaseen asti.

Haluan uskoa,

ja kuulua tähän joukkoon,

joka on matkalla taivaan kotiin.

V 301

4. Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse,

eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse,

kun on täysi sovitus,

sielun turva, pelastus.

5. Niimpä uskon silmä kantaa yli matkan myrskyisen.

Katsellessa rauhan rantaa kaipuu täyttää sydämen.

Saavu kohta, määränpää,

silloin tyyntyy myrskysää.

6. Jeesus sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.

Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus.

Silloin minut uupuneen

noudat kotiin taivaaseen.

V. 343: 5

Edessä armoistuimen pääsemme alta taakkojen

ja kiitoslaulu helähtää,

kun taivaan armo lämmittää,

kun taivaan armo lämmittää.