Kuinka suuriksi jotkut asiat osaavatkaan kasvaa ihmisen pienessä päässä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elämän kulkee, myrskystä toiseen.

Välillä on tyyntä ja silloin saa hengähtää.

Mutta kumpi tuntuukaan elämältä, tyyni vai myrsky?

Hiljaisuudessa voi kuulla paljon ääniä.

Minä en voi peruuttaa mitään mitä olen sanonut,

tehnyt, ajatellut,

 jättänyt sanomatta, tekemättä tai ajattelematta.

Voin vaan opetella elämään niiden asioiden kanssa

Katkenneen köyden voi sitoa, mutta solmu näkyy aina.

Päämäärän määrää määränpää.

Määränpää ilman päämäärää on päämäärätön määränpää...

Vaatii taitoa hyväksyä asiat, joita omassa elämässään tapahtuu.

Vaatii kärsivällisyyttä uskoa niiden olevan vain minun parhaakseni.

Juuri nyt kaikki lauseeni muuttuvat tyhjiksi.

Minulla ei ole enää mitään sanottavaa.

Parempi siis sulkea sanojen arkku,

sillä väkisin ei mitään saa aikaiseksi,

paitsi vahinkoa.