Löytyi tähän päivään tämmönen Maaria Leinosen runo

Mihin varastoida

tämä lämpö ja kirkkaus

pahan ja pimeän varalle?

Sielun ja mielen säilöt

pienet ja vaurioille alttiit,

haavoittuvat,

avoimet tuhoaville tuulille.

Mihin säilöä tämän päivän

pieni onni ja arka ilo

miten suojata kylmältä ja hallalta,

niin, että jaksaisi sen varassa

sitten kun on sen aika

eikä enää muuta mihin tarttua.

Sitten

sinä päivänä

kun silmiesi viesti on toinen

ja mielesi vaeltaa uusia teitä.

Vieraita.

Kaukaisia.

Mihin kätkisin tämän päivän

voimaksi vaikeille teille,

jotka on kuljettava aikanaan?

Tielle, jonka pää

kenties aukeaa

jo seuraavan mutkan takana.