Arkisena aamupäivänä...

V 402

En tehdä hyvää voisi, oi Herra, milloinkaan,

jos henkeäs et soisi minua ohjaamaan.

Lastasi harhaavaa johdata armollasi.

Vitsalla, sauvallasi vie tietä oikeaa.

Suo, että vaeltaisin turhuutta karttaen

ja hengen lahjat saisin, ilon ja rakkauden.

Suo voimaa taistella ja hyvin kilvoitella,

uskossa tavoitella elämän kruunua.

Oi jospa harrastaisin vain hyvää, oikeaa

ja pahaa inhoaisin, valhetta kiehtovaa.

Suo, että totuuttas mä puollan kaikin voimin

ja nöyryydessä toimin sun valtakunnassas.

Suo, ettei langettaisi menestys tieltäsi,

maailma ettei saisi minua orjaksi.

Myös vastoinkäymisen suo tehdä nöyremmäksi,

sinua lähemmäksi lastasi painaen.

Oppisi puhdas anna ohjaamaan elämää.

Jos tieltä eksyn, kanna, niin etten harhaan jää.

Suo lepopäiväni pyhittää sanallasi

ja armohoidossasi levätä luonasi.

Suo minun kunnioittaa isää ja äitiä.

Suo, ettei viha voittaa saa koskaan sydäntä.

Puhdista mieleni ja himot alas paina.

Minua, Herra, aina hallitkoon henkesi.

Suo karttaa ahneutta ja välttää vilppiä,

vääryyttä, viekkautta ja kielen syntejä.

Suo etten kadehdi toisilta lahjojasi,

saan aina armostasi minäkin kylliksi.

Suo pyhän hengen antaa kuollelle elämää,

uskossa minun kantaa henkesi hedelmää.

Uudista, Herrani, minua armollasi.

Vie täältä omanasi Taivaaseen luoksesi.