Kirjastosta lainatusta kirjasta:

Ester Perheentuvan kirjoituksia Pellervon kankureille

50-luvulta.

"Hyvät ystäväni, kiire kauas -kauas.

Turha tohina ulos ovesta ja rauha sijalle.

Olemmehan kuin keväiseen puroon pudonnut oljenkorsi.

Se pyörii kiireellä puron juoksussa,

menee kun vesikin menee,

eikä sillä ole mitään määränpäätä.

Veden pitää kokoutua ojiin, ojien jokiin jne.

Mutta me ihmiset emme saa yhtyä muiden hokemaan kiireeseen,

emme päättömään hätäilyyn,

eihän se ole luvallistakaan, saati otollista.

Vakuutu, hyvä ihminen siitä,

että on aivan eri asia tehdä tehtävät rauhassa

oikealla ajalla,

kuin hätä ja hosuminen.

Mielenrauha on kallis asia, eikö totta?"

"Kevät on kankurin luvattua aikaa.

Aurinko elvyttää ihmisen niinkuin luonnonkin.

Ihminen tahtoo myös luoda uutta.

Ja ellei kutominen ole luomistyötä,

tokko sitä on sitten mikään muukaan."

Älkää pelätkö kankaan rakentamista,

sehän on kuin vieraille maille matkustamista.

Mielikuva askartelee ja uteliaasti kyselee,

minkähän näköistä perillä on.

Samoin kankaan rakentaminen

kiihottaa kankuria näkemään

mitä kädet ovat saaneet aikaan.

Tehkäämme siitä mitä meillä on.

Tehkäämme sitten kaikkein parasta laadultaan.

Tehkäämme kestävää ja virheetöntä.

Koettakaamme muistaa, että uskollisuus,

jota meiltä kultakin vähässä odotetaan,

on juuri meidän arkisten askareittemme toimittamisessa,

niin myös kankurin osalla."

"Eikö olekin kummallista,

että vaikka emme aamulla herätessämme ensinkään arvaa,

mitä yllätystä suuntaan taikka toiseen päivämme voi tarjota,

kuitenkin melko rauhallisesi pukeudumme askareillemme.

Mutta kuinka suuresti meidän tulee olla kiitollisia siitä,

ettei mitään edeltä näytetä,

ei vaaroja eikä onnettomuuksia,

ei myöskään suuria iloja.

Miten hyvin kaikki onkaan meitä varten järjestetty."