Osu silmään tämmönen Maaria Leinosen runo.

Vuodet vilisevät vauhdilla ohi.

Mihin niillä nyt sellainen kiire?

En juhli niitä.

Vuosikymmenet täyttyvät,

unelmat eivät.

Ei syytä juhlaan:

ei oma ansioni että vanhenen.

Ei sekään että elän. Vielä.

En juhli.

Mutta iloita voin. Ihmetellä.

ilahtua.

Jokaisesta eletystä päivästä.

Eilisestä. Ja tästä.

Tästäkin, joka nyt hiipuu helisevään kuutamoiltaan.

- pienten ilojen päivä.