Viikon kahdeksan

Maaria Leinosen runolla aloitan

Aina katse maassa

metrinpäässä kengän kärjestä.

Hartiat lysyssä

kuin kaikki maailman kuormat niiden varaan kasattuina.

Pää pystyssä, selkä suorana

näkisi kauas.

Taivaanrannan taa.

 Askel kevenisi.

Eivät pysyisi olkapäillä

turhien huolien haamut.

Nostan katseeni ja näen.

Kauas... Enemmän... Yli.