Viikon kahdeksan
Maaria Leinosen runolla aloitan
Aina katse maassa
metrinpäässä kengän kärjestä.
Hartiat lysyssä
kuin kaikki maailman kuormat niiden varaan kasattuina.
Pää pystyssä, selkä suorana
näkisi kauas.
Taivaanrannan taa.
Askel kevenisi.
Eivät pysyisi olkapäillä
turhien huolien haamut.
Nostan katseeni ja näen.
Kauas... Enemmän... Yli.
Kommentit