Pienen pehmeän käden pullea kosketus

Kamarin ovi aukesi naristen

raosta katseli kaksi kirkasta silmää.

Käy mummon sylihin juosten,

ojentaen pienet kätensä.

Käsi pullea kiertyi kaulalle,

käy mummon kasvoja tarkkaillen.

Miksi sinulla on noita viiruja?

Juoksi lapsi luo peilin katsomaan.

Ei minulla ole viiruja noita,

miksi sinulla on mummo?

Mistä tulleet on nuo,

kirkkaat silmät vastausta odottaa.

Kuule lapseni, ne ovat elämän viiruja,

sinä lapseni voit niitä tasoittaa.

Kun pullea kätesi vain koskettaa saa,

se kovasti mummoa helpottaa.

Lapsi viihtyy sylissä kauan,

tunsi olonsa turvaisaksi.

Kohta tuutulaulua laulaa mummo

ja tulla nukkumatti saa.

Mummo kätensä rukoukseen liittää,

ja lapsesta korkeinta kiittää.

Kultakutria silittäen sylissään,

vie lapsosen nukkumaan.

                 Kyllikki Mäkelä

Lapsenlapsia..

..ja sisarustenlapsia..

Naapurin hevosta kahtomassa merenjäälle mennessä.

Vintillä yötä..

Isäki soittaa.. :} .. nii minäki..

Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä enemmän pidän pienistä asioista
ja yksinkertaisista totuuksista.
Hymystä joka tulee suoraan sydämestä,
yksinäisyydestä, joka antaa levon
ja rauhan kiireeseen,
hiljaisuudesta, joka on kauneinta
musiikkia väsyneelle.
Ei kukkien eikä lahjojen
tarvitse olla suuria,
ei unelmien tosia ja toteutuvia,
ei ystävien nuoria ja terveitä.
Miten kauan kannoin harteillani
turhan tavoittelun taakkaa
ennen kuin huomasin
että olin itse seinä
todelliseen elämään.

-Seija Lindfors-