Raili Mantilan runoin uuteen viikkoon...
Tänään sydämeni on murhehuone,
rosoiset seinät kipeän lähellä,
kuitenkin huone kalliolla
ja siinä lepo.
Pelko saartaa
nielaistakseen minut.
Kyselen pientä toivon säiettä,
että uskaltaisin,
vaikka tuntuu
kuin kallio altani murentuisi.
Lähettäisit jo aamutähden,
huutelee hätääntynyt sydän.
Mutta sumu on sakea,
liikkumaton.
Kun rukouskaan
ei jaksa muotoutua sanoiksi,
sinä tiedät:
olen tässä,
odotan.
Mitä annatkin,
se on vastauksesi.
Kommentit