Raili Mantilan runoin uuteen viikkoon...

Tänään sydämeni on murhehuone,

rosoiset seinät kipeän lähellä,

kuitenkin huone kalliolla

ja siinä lepo.

Pelko saartaa

nielaistakseen minut.

Kyselen pientä toivon säiettä,

että uskaltaisin,

vaikka tuntuu

kuin kallio altani murentuisi.

Lähettäisit jo aamutähden,

huutelee hätääntynyt sydän.

Mutta sumu on sakea,

liikkumaton.

Kun rukouskaan

ei jaksa muotoutua sanoiksi,

sinä tiedät:

olen tässä,

odotan.

Mitä annatkin,

se on vastauksesi.