...miettiä lapselle nimeä.. ;)

Löysin tämmösen runon Tittamari Marttisen runokirjasta: Äidin karkkipäivä.

Etunimet

ovat runoja.

Ensin pitää päättää omat suosikit.

Ja kysyä millaisista nimistä isä pitää.

Moni hyvä nimi on varattu naapurin lapselle, kummilapselle,

serkulle, anopille, entiselle heilalle.

Nimi tuo mieleen lapsuuskaverin joka määräili,

laulajan joka ei ole suosiossa,

urheilijan joka kärähti,

tv-sarjan joka päättyi onnettomasti,

sukulaisen jolle kävi huonosti,

opettajan joka simputti, ystävän joka ei pidä yhteyttä.

Selailemme nimikirjoja.

Etsimme suomalaisia nimiä.

Etsimme intialaisia, ranskalaisia, amerikkalaisia,

venäläisiä ja ruotsalaisia nimiä.

Vaellamme hautausmaalla ja keräämme nimiä hautakivistä.

Onko paras sellainen, joka osataan lausua kaikilla kielillä?

Anna Isabella? Henrik Napoleon?

Rehti suomalainen nimi? Väinö Ilmari? Leena Inkeri?

Nimi, jolla on merkitys?

Jalo Toivo? Minttu Kielo Aurinko?

Vai nimi, joka ei tarkoita mitään? Amio? Usoe?

Sankarillinen nimi? Wolfgang Amadeus?

Nimi, joka kulkee suvussa? Kyllikki? Johannes?

Lyhyt vai pitkä nimi?

Runollinen vai voimakas?

Hassu vai rohkea? Erikoinen vai tavallinen?

Pitääkö lapsen olla nimensä näköinen, vai muovaako hän nimen omakseen?

Entä jos häntä kiusataan?

Tai jos hän keksii vaihtaa nimensä!