Jouluaaton aatto, nimipäiväänsä viettää Senni.

Me käymme joulun viettohon

taas kuusin, kynttilöin.

Puun vihreen oksat kiedomme

me hopein, kultavöin,

vaan muistammeko Lapsen sen,

mi taivaisen tuo kirkkauden.

Me käymme joulun viettohon

niin maisin miettehin,

nuo rikkaan täyttää aatokset,

ja mielen köyhänkin:

suun ruoka, juoma, meno muu,

Laps´hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on

niin turhaa touhu tää;

me kylmin käymme sydämin,

Laps sivuun vain jos jää.

Me lahjat jaamme runsahat,

Laps - tyhjät kätes ihanat.

Oi, ystävät, jos myöskin me

kuin tietäjämme nuo

veisimme kullan mirhamin

tuon rakkaan Lapsen luo,

niin meille joulu maallinen

ois alku joulun taivaisen.