Koulun portti kutsuvana
lapsi seitsenvuotias
kohtaa mieltä kiehtovana.
Portti auki avataan
opin, tiedon maailmaan.

Loppunut on leikin aika.
Edessä on koulutie.
Hiipuu taakse satuaika.
Minne kerran johtaa, vie,
kodin, koulun tuttu tie?

Varhaisimmat onnen päivät
kodin oman suojissa
muistomaisemaan jo jäivät.
Säilykööt ne sielussa
puhtaan elon voimana!

Kanssa oman enkelisi
koulutietä taivalla!
kuka muu sua suojelisi
elämäsi matkalla,
taivastiellä kaidalla.
(Aino Marin)