Maaria Leinosen runo tälle päivälle!
Kuki, pihlaja!
Vedä kukkaishuntu
väkeväntuoksuinen pääsi yli.
Metsän kevätmorsian
kerää voimasi,
että veresi jaksaa kuohua
punaisina marjoina syysaamun kirpeyteen
lintujen ja ihmisten iloita!
Kukaan ei tiedä
mikä suvi,
mikä syksy viimeisemme,
sinun ja minun
tämän metsän
ja ihmisten lasten.
Mutta viimeiseen pakkasen viiltoon,
viimeiseen myrskyn kolahdukseen
viimeiseen punaiseen pisaraan
on elettävä
kukittava jonkun iloksi
vaikka ainoan
viimeisen kulkijan
viimeisen metsään eksyneen.
Kommentit