Maaria Leinosen runo tälle päivälle!

Kuki, pihlaja!

Vedä kukkaishuntu

väkeväntuoksuinen pääsi yli.

Metsän kevätmorsian

kerää voimasi,

että veresi jaksaa kuohua

punaisina marjoina syysaamun kirpeyteen

lintujen ja ihmisten iloita!

Kukaan ei tiedä

mikä suvi,

mikä syksy viimeisemme,

sinun ja minun

tämän metsän

ja ihmisten lasten.

Mutta viimeiseen pakkasen viiltoon,

viimeiseen myrskyn kolahdukseen

viimeiseen punaiseen pisaraan

on elettävä

kukittava jonkun iloksi

vaikka ainoan

viimeisen kulkijan

viimeisen metsään eksyneen.