Sydänkesä

Miten suloista hiekkaan ruskeaan

ja auringonkuumaan on painaa pää

lämpimät hiukset huivin alla

leinikinkeltaisen.

Puna-apilapumpulan makea tuoksu!

Pian kuivuvat ruohot seipäissä pellon

-jo valkeapaitainen viikatemies

asetta teroittaa.

Kevyt, aineeton hattarapilvien juoksu

yli pään,

sinikuvussa taivaan kellon,

joka soi ja näkee sun jokaisen ties,

lapsekas syntymämaa.

Syli avoinna,

sydän ken voikaan toinen

sinun laillasi syttyä suveen kuumaan

ja rinnoin nuorina nousevin

tylyn talven unhoittaa?

Minä vain, sinun tyttösi, samanmoinen.

Tänäpäivänä hukkua tahdon

huumaan medentuoksun.

Viis siitä, jos tiedänkin:

en hetkeä omaksi saa!

(Hilkka-Helinä Lappalainen)