Hilkka - Helinä Lappalaisen runo

Kirkas kevät

Kuin hopeinen nauha putoaa

lumi sulanut katolta kevään kuussa.

Päin sineä huimaa kurkottaa

joka oksa punertuvassa puussa.

Puun juurelle iloiset pälvet luo

kevätaurinko paistaen polttavasti.

Joka kuihtunut korsi sen lämpöä juo

koko päivän iltaan asti.

Jo helisten särkyy hauras jää,

liki kaisloja välkkyy sininen vesi.

Oi kevääni, sydämen yllättää

joka vuosi väkevä kirkkautesi!

On vaikea muistaa kuolemaa

ja tuloa syksyn ja hallaisten kuiden,

kun heleän soittosi kuulla saa

näin alla nuorien puiden.

Päin sineä huimaa kurkottaa

sydän janoinen imien päivän tulta.

Se, arka ja rohkea, aavistaa:

Pian peittyy ruohoon tuoksuva multa.

Jo sadetta kylliksi kevät soi

ja jos suvi kylliksi lämpöä antaa,

myös säikkyvä pelkäämättä voi,

iloiten kukkia kantaa.

Nautitaan keväästä !!