Pieni helmeni

Koen yllättäin elämyksen,

Jolla on yhteys sisimpääni.

Ilahtuneena huomaan löytäneeni

uuden runon ytimen.

Innostuneena kirjotan runoni valmiiksi

yksityiskohtia hioen.

Tunnen suurta luomisen iloa

ja tiedän,

ettei päivä ole mennyt hukkaan.

Haluan ystäväni kuulevan runon,

mutta hän ei ehdi pysähtyä.

Soitan toiselle ystävälle,

mutta hänelläkään ei ole aikaa.

Iloni kärsii pienen tappion,

ja rivieni teho tuntuu pienenevän.

Luulen jo turhaan kirjoittaneeni.

Mutta kun luen runoni uudelleen,

tiedän,

että se on syntynyt,

se on olemassa,

sillä on oikeus olla, sanoa sanottavansa,

vaikka ei kukaan koskaan lukisi

tai kuulisi sitä.

Runoni on pieni helmeni,

puristuksessa syntynyt,

vaatimaton toisten vaatimattomien joukossa,

vähän kirkkaampi muita.

Tuskako lie sen kirkastanut - vaiko huoli.

( Anni Rättyä)