SL 329

1. Kuljemme kohti uutta isänmaata,

nyt sitä vielä kaukaa katselemme.

Matkalla meitä kantaa lupaus,

me siihen turvaamme ja iloitsemme.

2. Maan päällä vieraina me vaellamme,

riemuiten määränpäätä tervehdimme.

Taival vie meitä aina eteenpäin,

Kaipaamme päästä isänmaahan sinne.

3. Päämäärä kirkas siintää edessämme,

näin odotamme maata taivaallista.

Kansaa me saamme olla Jumalan,

hän kodin antaa taivaan kaupungista.

4. Myös pyhät ennen kilvoituksen tiellä

kulkivat samaa määränpäätä kohti.

Näin sama usko, toivo, lupaus

myös Herran kansan lepoon johti.

5. On autuasta jäädä turvaan Herran

nyt elämässä, viimein kuolemassa.

Kuoleman verho kerran katoaa,

on meillä täysi toivo Jumalassa.

6. Ei enää kaipausta, odotusta,

kun valtakunnan ikuisen me saamme.

Katsomme uusin silmin Jumalaa

ja päivää taivaallisen isänmaamme.

N. Rauhala