V. 564

1. Aurinko vaipuu mailleen,

pois päivä katoaa,

se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa.

Kun yli maitten ehtoo jo varjojansa luo,

jää luoksemme, oi Herra,

valosi meille suo.

2. On turvallista Herra,

rauhaasi nukahtaa

ja uusin voimin nousta,

kun päivä sarastaa.

Taas nukkuessamme suojaa kotimme vaaroilta.

Yö rauhallinen anna,

pois paha karkota.