Jouluaaton tunnelmissa  (E.A.H. Oman kodin joulu 1957)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1. Sun ympärilläs hetken riemuitsemme

      sa kaunis, koristeltu joulupuu,

ja kynttilöilläs huoneet valaisemme,

kun jouluillan taivas tummentuu.

Huolista arkisista korkealle

mieliala pyrkii ylös taivahalle,

se silloin lailla kuusen valaistuu.

2. Ei kenkään ajattele ikäväänsä,

vaan hartautta huokuu ilma, maa.

Nyt onhan ihmisillä mielessänsä

ett´ illan rauhaisan he kaikki saa.

Se rauha kotoisin on taivahasta,

mutt´ valtaa ihmismielen silloin vasta,

kun keinoin taivaisin sen rakentaa.

3. Jo syttyy valot kuusen kynttilöiden

ja lasten parvi piirittävi sen.

He oottaa lahjojansa ikävöiden

ja väliin oveen kääntää katsehen..

Kas pukki tulla voipi joka hetki,

nyt onhan käynnissä sen jouluretki

siks katse yhä kääntyy ovehen.

4. Mutt´ pukilla nyt paljon ompi työtä,

talosta taloon tallustaa se saa.

Saa kaikkialla juhlis olla myötä,

yön rauha vasta hänet vapauttaa.

Hän saapuu kyllä varmaan aikanansa

mukanaan tuoden kulta – aarteitansa,

joit´ pikkutontuillansa kannattaa.

5. Kun sydämistä sulanut on kirsi

min synti sinne kasvattanut on,

ja veisattu on tuttu jouluvirsi,

on onnen tunne täysi, verraton.

Niin tuntuu kuin ois tuttu vanha sana,

ett´ katoais ei rauha milloinkaan,

vaan hyvä ain´ ois rauha ihmisten.

Joulurauhaa!