Jouluaatto.

Aatamin ja Eevan päivä.

Lapsuuden joulu

 

Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.

Mut jostain takaa aikojen menneitten

yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen

sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.

Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:

tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,

takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.

 

On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.

Pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen,

jota kohti on kuljettu päiviä laskien.

Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri,

kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.

On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa

ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri.

 

Miten hartaana pirtissä juhlavirren kajaa

sävel valtava: "Enkeli taivaan lausui näin..."

Ja kuuntele, kuuntele, vaari koholla päin

nyt lukee: "... koska he eivät saaneet majaa,

he menivät talliin, härkien, lammasten luo..."

Miten liikuttaakaan lapsen sydäntä tuo:

härät, lampaatkin rakasti hyvää Vapahtajaa.

 

Siks navetan, tallinkin asujat kunniaks joulun

tänä iltana leipää, herkkua suurta saa.

Mut huomio - pukki jo ovelle kolkuttaa,

Lapinmaasta se tullut on, takaa Tornion, Oulun.

Miten kummasti toiveet salaiset pukki ties!

Hymyhuulin onneensa vaipuu pikkumies

ja nukkuu vihdoin, vapaana pakosta koulun.

 

Oi, lapsuuden joulu, sulla ei määrää ajan,

on hetkiisi mahtunut autuas ikuisuus:

valo yössä, enkelilaulun ihanuus,

satu tosi ja riemukas, syntymä vapahtajan,

ja lahjat ja herkut ja loiste silmien,

hyvä tahto ja havina taivaisten siipien -

miten kaiken ympäri piirtäisin arjen rajan?

 

Oi lapsuuden joulu, vielä sun juhlaas salaa

käyn takaisin elämän sumean, mutkaisen tien.

Miten sokaissut kirkkaan lapsensilmäni lien,

sinun kynttiläs lempeät vielä sen kalvossa palaa.

Koen vieläkin riemusi ylitseläikkyvän

ja ihmettä katselen puhtaan syntymän,

teen rinnassa rauhalle, rakkaudelle alaa.

 

Niin taas, kun illaksi painuu jouluaatto

ja juhlaa soittavat kellot temppelin,

sadun taikapiirissä siivin havisevin

tule luokseni, muistojen kalleimpien saatto!

Ja te tupaan käykää, rakkaat vainajat,

te joulun katoamattoman haltijat,

tule, äiti, lietesi luo, tule penkilles, taatto.

(Kaarlo Sarkia)

 

 

 

 

Rauhaisaa joulunaikaa!

 

Tänä jouluna päätän, että minun on hyvä olla.
Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä

ja kuusen tuoksua,
kynttilän valoa.

 

Annan aikaa läheisille.
Lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla, ihan sydämeen asti...