Monen mielen valtaa jo aikaisin

kiire ja maallinen touhu.

Kuinka ehdin tehdä sen ja sen,

mitä lapsille lahjaksi ostaisin,

että saataisiin oikea joulu?

Saanko varmasti ajoissa valmiiksi

kaikki ruuat ja makoisat herkut?

Joka nurkan ehdinkö siivoilla,

joka maton pätkän puistella,

kylään kutsua ystävät, serkut?

Jääkö tärkein tänäkin jouluna

sivuseikaksi keskellä kiireen?

Enkö joulun sanomaa muistakkaan,

jääkö kallein lahjamme unholaan?

Sinne syntyi hän talliin, seimeen.

Lienee syytä meidän jokaisen

miettiä mielessä hetkinen.

Nuo tavarat, loisto ja rihkama

vai Jeesus lapsosen syntymä,

kumpi tärkeämpi on meille?

Onko syytä hiukan hiljentää

ja omia tapoja tarkistaa,

niin että myös lapsemme oppivat sen,

Oikean joulun tarkoituksen:

Meidän Herramme syntymäjuhlan.

Toki kodin me jouluksi siistimme,

myös hiukan herkkuja laitamme.

Mutta voimmehan hiljalleen tehdä sen,

niin vältymme ajoilta kiireiden,

voimme rauhassa joulua oottaa.

Ettei juuri kun isä kuusta tuo,

vielä äiti huokaa, että tuokin ja tuo

homma on tekemättä.

Koko perhe yhdessä voisimme

ilman kiirettä laitella valmiiksi

vielä nuo pikkujutut.

Saisi äitikin rauhassa istahtaa

ja katsella, kun isä kiinnittää

joulukuuseen kynttilät, tähden.

Hyvä mieli meillä kaikilla ois,

kun turha kiire ois mielestä pois,

ei silloin hermostuis kukaan.

Mutta yksistään puhdas koti tuo

ei mieliimme joulurauhaa luo.

Isä, meille voimia anna,

että jaksamme armoa anella

ja toinen toistamme siunata

myös keskellä joulujuhlan.

Sillä parhaimman lahjanhan kuitenkin

meille antoi isämme taivainen,

kun poikansa  kautta saimme sen:

omistaa rauhan, vanhurskauden,

Osan autuaan taivahassa.

Tuon lahjan me tahdomme säilyttää

ja uskolla aina omistaa.

Isä, siihenkin voimia anna.

Sillä ilman Jeesusta Kristusta

emme tunnoin puhtain vois kokea

oikeaa joulurauhaa.

(Riitta Lumijärvi)