Reino Saaren runo

Onkisin minäkin ja odottaisin,

jos olis onki - ja vettä.

Soutaisin selälle iltaisin

meren etsisin tyvenettä.

Laineilla laskisin laulellen

ja pyytäisin kultaista kalaa.

Heittäisin verkkoni vetehen,

onnea onkisin salaa.

Seisoisin purressa paljain päin

ja tähdistä lukisin tuulta.

Katsoisin taakse vain hetkittäin,

ohjeet ottaisin kuulta.

Vaan mulla ei verkkoa, venettä,

ei onkea, kohoa siimaa.

Ei makeaa eikä suolaista vettä,

ei rannan vaahtoista viivaa.

Mun mieleni onkii ja kalastaa

ja vaeltaa vaarojen syliin.

Aavoille aukeille halajaa,

ei tahtoisi ahtaisiin kyliin.