Lauantain aamuhartauden laulussa oli meille niin sopivat sanat..

SL 292

Yö vihdoin väistyy ja valo koittaa,

taas saamme nousta päivään alkavaan.

Nyt Herraa luontokin kunnioittaa,

kun hän sen täyttää kirkkaudellaan.

Oi Herra, anna myös valo meille

ja rohkeutta päivän tehtäviin.

Suo varjeluksesi kunkin teille,

käy lähellemme kaikkiin vaiheisiin.

Työpaineisiimme tuo huojennusta,

suo, Herra, meille levon hetkiä.

Ja keskellemme luo arvostusta

ja toinen toiseen meitä lähennä.

Me teemme työtämme edessäsi,

myös arjen toimiin käymme uskoen.

On meidän turvamme nimessäsi,

suo että kaikki löytäisivät sen.

Perjantai iltana ei kauheena vielä ehtiny ommella, mutta alkuun päästiin kuitenki ja maltettiin lähteä nukkumaan.

tai valokuvaamaan.. ;)

Oli pimiää..

Lauantaina laulun sanojen rohkaisemina kävimme työhaasteisiin innolla ja koitimme antaa arvostusta myös omille tekeleille..

Muistimme nauttia ompelemisesta ja yhdessä olemisesta.. joku aina välillä huomautti, että muistakaahan nauttia!!

Pysyin kuitenki ompelukurssilla, vaikka sielä oli yhtäaikaa valokuvauskurssikin..

Mitä ny välillä vähä harrastin tätäki.. ;)