Kiitos, Herra, ystävistä,

jotka meitä auttavat, yhteisellä taivastiellä,

vierellämme kulkevat.

Tämmösen kortin posti toi täsä yx päivä.. olipa mukava saada oikia postikortti. Siinä ystävä kutsu meitä kahville.

 Eilen illalla oli ystävän 50v juhlat. Ihana ilta.. ystäviä koolla.. juteltiin elämästä, arjesta, tiestä ja matkasta.. ja laulettiin... oli kyllä niin ihanat juhlat... ( piti käyä tänäänki.. üü mun kameran vara-akut jäi lainaan niitten kameraan )

Tämmösen runon olivat löytäneet meijän ystävien yhteiseen korttiin..

Anni Rättyän runo Pihlajanlehti.

Poimin maasta syksyisen pihlajanlehden.

Pysähdyn ja mietin sen värikkyyttä:

Keltaista,

lämmintä kuin äiti ja isä.

Oranssia,

iloista kuin siskot ja veljet.

Riemullista punaista,

kuin oppilaitteni hälinä ennen joulujuhlaa.

Vihreää, täyteläistä

kuin ystävien seura,

toivorikasta kuin kristityn vaellus.

Ja vielä tumma läikkä,

surun läikkä,

menetetyt rakkaat ja kaipaus.

Pitelen lehteä sormissani

siinä koko elämäni kirjo.

Oli niin koskettavan ihana runo opettaja-ystävälle.

Myös ystävistä kiitän, sain heidät sinulta,

yhdessä teemme matkaa toistemme rinnalla.

Maailma ympärillä kun kuohuu levoton,

armosi turviin silloin niin hyvä jäädä on.